Kuten otsikko paljastaa, käsittelemme tässä julkaisussa johtajan merkitystä ryhmädynamiikan kehittymiseen. Huomasimme, että olemme kaikki kiinnostuneita nimenomaisesta aiheesta, joten päätimme pureutua siihen hieman syvemmin.
Olemme jokainen olleet joskus osana ryhmää, oli se sitten pieni, suuri, tiivis, hajanainen, lyhytaikainen tai pitkään kestänyt. Yhteiskunnassamme ei voi välttyä kuulumasta ryhmään, sillä erilaisia ryhmiä on lähes joka paikassa. Mielestämme ryhmä eroaakin tiimistä monessa suhteessa, vaikka joskus käsitteitä käytetäänkin toistensa synonyymeinä: Tiimillä on ryhmään verrattuna selkeämpi tavoite sekä yhteinen päämäärä ja toimintatavat. Tiimi syntyy lähes poikkeuksetta jonkun päämäärän ympärille ja sen tähden, kun taas ryhmä usein muotoutuu jopa sattumanvaraisesti ihmisistä, joilla on erilaisia päämääriä ja syitä liittyä tai tulla liitetyksi ryhmään. Johtajuuden näkökulmasta ajateltuna optimaalinen tilanne olisi ryhmädynamiikan muodostuminen niin hyväksi, että ryhmän sijaan voidaan alkaa puhua tiimistä.
Luennolla esitetyt ryhmän muodostumisen vaiheet sekä tehokkaan ja toimivan ryhmän tunnusmerkit olivat meille pitkälti tuttuja, mutta hyvin mielenkiintoisia asioita. Johtajuuden perusteet kurssi liittyy meidän kaikkien blogin kirjoittajien rehtoriopintoihin, joten lähdimme tarkastelemaan asiaa rehtorin näkökulmasta.
Rehtori on oman koulunsa johtaja. Rehtorilla on hyvät mahdollisuuden vaikuttaa koulun henkilökunnan ryhmähenkeen ja työilmapiiriin. Kuten Rauno Korpi hyvin tiivistääkin, vaatimalla, välittämällä ja virkistämällä mennään kohti johtamisotteen optimaalista tasapainoa ja toimivaa ryhmädynamiikkaa. Rehtori, kuten muutkin johtamistehtävässä olevat, voi halutessaan pyrkiä kohti hyvää johtajuutta. Liian usein kuitenkin kuulee tapauksia, joissa johtaja ei todellakaan tavoittele ihailtavia päämääriä panostaessaan alaistensa ryhmähenkeen. Johtajan rooli erityisesti ryhmän muodostumisvaiheessa ja kuohuntavaiheessa (Tuckman 1965) on hyvin merkittävä. Johtaja on tällöin organisaattori, tuki ja turva. Tässä vaiheessa on pitkälti johtajan vastuulla, missä hengessä ryhmä aloittelee toimintaansa, millainen areena asenteineen alkaa muodostua ryhmän keskelle. Olisi tärkeää, että johtaja painoittaisi heti alkuvaiheessa avoimuuden ja positiivisuuden merkitystä sekä hyväksyvää, kannustavaa ja rakentavaa ilmapiiriä.
Rehtori voi joskus toimia usean eri koulun johtajana, jolloin alaisiin ei välttämättä ole yhden koulun johtajuuteen verrattuna niin helppoa tutustua tai työilmapiiriin puuttua. Tällaisessakin tilanteessa rehtorilla on kuitenkin hyvät mahdollisuudet halutessaan panostaa alaistensa yhteishengen luomiseen, heidän tutustuttamiseen toisiinsa, eri koulujen tarpeiden kuuntelemiseen ja yhteistyön määrään. Tällöin se vain vaatii enemmän töitä. Etenkin eri koulujen välinen yhteistyö on usein pitkälti rehtorin vastuulla. Yhteistyö muiden koulujen kanssa, antaa opettajille vertaistukea muiden saman aineen tai saman luokka-asteen opettajien välille, mikä taas kasvattaa sisäistä motivaatiota. Toisaalta, kuten Rastorin koulutusjohtaja Mika Irenius toteaa (Taloussanomat julkaistu 6.9.2017, päivitetty 7.9.2017, http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/art2000001525852.html), että työntekijän, jolla on hyvät alaistaidot, odotetaan toimivan aktiivisesti vuorovaikuttaen. Hänen mukaansa myös ilman oikeudenmukaista ja vastuuta kantavaa esimiestä on vaikeaa olla hyvä alainen.
Toisaalta, kun rehtorin tehtävä on osaltaan pitää yllä koulun hyvää työilmapiiriä ja henkilökunnan tiimihenkeä, niin kuka pitäisi huolen kuntien rehtoreiden yhteishengestä ja vertaistukimahdollisuuksista? Eikö olisi hienoa, jos myös kunnan tai kaupungin rehtorit voisivat muodostua ryhmäksi, tiimiksi, jolla olisi yhteinen tavoiteltava päämäärä.
Jos rehtorit päättäisivät yhdessä aloittaa tiiviin yhteistyön hyvässä hengessä, vältyttäisiin monilta väliinputoajilta alakoulun ja yläkoulun sekä yläkoulun ja jatkokoulutuksen välissä, saataisiin huomattavasti suurempia ja vuorovaikutteisempia koulujen välisiä projekteja sekä laajempi ja tiiviimpi ja yhteistyökykyisempi verkosto saman alan työntekijöiden välille. Rehtorit voisivat tiiminä asettaa tavoitteita ja haasteita kouluillensa sekä järjestää koulujen henkilökunnille yhteisiä virkistyspäiviä.
Jos johtaja ei ota vastuuta millään tavoin ryhmädynamiikan muodostumisesta, voivat purkamattomat ennakkoluulot, väärät käsitykset, puhumattomuus, ylpeys sekä monet muut negatiiviset, mutta inhimilliset reaktiot ja käyttäytymismallit myrkyttää ryhmän ilmapiiriä. Parhain tilanne olisi ennaltaehkäistä näiden ilmeneminen heti alkuvaiheessa, mutta jos ryhmä on jo muodostunut ja ilmapiiri on negatiivinen, voi huoneilman tuulettaminen olla hyvinkin paljon haastavampaa ja työläänpää.
Hyvä tiimihenki vaikuttaa positiivisesti ja suoraan työilmapiiriin, työntekijöiden pysyvyydentunteeseen, toimintavapauteen, asioiden organisointiin, motivaatioon, inspiraatioon ja niin on myös taloudellisesti tehokkuutta ja työntekijöiden terveyttä ajatellen kannattavaa ja tarpeellista. Mitä pidemmälle ryhmän kehittymisen vaiheet etenevät, sitä enemmän ryhmä voi alkaa ottaa vastuuta omasta toiminnastaan, jolloin puolestaan johtajan roolin merkitys vähenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti