Henkilöstöresurssien johtajan eli esimerkiksi henkilöstöpäällikön pitää houkutella oikeanlaisia ja sopivia ihmisiä töihin tiettyyn organisaatioon ja tällöin pitää päättää ne valintakriteerit, joiden perusteella ihmisiä palkataan. Henkilöstöresurssien johtaminen ei pääty kuitenkaan siihen; työntekijästä on pidettävä huolta monin eri tavoin esimerkiksi huolehtia työturvallisuudesta, työhyvinvoinnista (sairaslomat jne.) ja palkasta. Ihmiset eivät jäisi töihin pitkäksi ajaksi, mikäli työolosuhteet ovat huonot. Tällöin on hyvä, että joku pitää huolta henkilöstön hyvinvoinnista. Vaikka henkilöstöpäällikkö on työntekijöiden eräs johtaja, tämä on kuitenkin myös velvollinen työntekijöiden tyytyväisyyteen ja hoitamaan asioita, mikäli työntekijät kokevat jonkin asian vääryydeksi. Henkilöstöpäällikkö auttaa myös viimeisessä ydinprosessissa, eli kehittämisessä. Organisaatiossa tarkoituksena on jatkuva kehitys; pyritään jatkuvasti kehittämään työntekijöiden resursseja, tietoa ja osaamista. Henkilöstöresurssien johtaja voi kuulostella työssään, missä kehitettävää olisi ja antaa tarpeellisia koulutustilaisuuksia esimerkiksi jatkokoulutusta tai lisäkoulutusta joissain tietyissä asioissa.
Se, millä tavoin henkilöstöä johdetaan, voi myös vaikuttaa työviihtyvyyteen. Nähdään, että on olemassa kaksi erilaista henkilöstöresurssien johtamiskäytäntöä; kova ja pehmeä. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta pehmeä käytäntö vaikuttaa inhimillisemmältä juuri työntekijöitä kohtaan. Itse näen pehmeän johtamiskäytännön hyväksi puoleksi sen johtamisnäkemyksen, jossa tavoitteena on itsensä toteuttaminen, sosiaalisten suhteiden ja tiimityön painotus ja se ideologia, että nähdään työntekijät voimavarana.
Se, millä tavoin henkilöstöä johdetaan, voi myös vaikuttaa työviihtyvyyteen. Nähdään, että on olemassa kaksi erilaista henkilöstöresurssien johtamiskäytäntöä; kova ja pehmeä. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta pehmeä käytäntö vaikuttaa inhimillisemmältä juuri työntekijöitä kohtaan. Itse näen pehmeän johtamiskäytännön hyväksi puoleksi sen johtamisnäkemyksen, jossa tavoitteena on itsensä toteuttaminen, sosiaalisten suhteiden ja tiimityön painotus ja se ideologia, että nähdään työntekijät voimavarana.
Mietimme ryhmämme kanssa, kuinka henkilöstöresurssien johtaminen voisi muuttua tulevaisuudessa. Mielestämme tasa-arvoisuuden muistaminen tulevaisuudessa auttaa esimerkiksi henkilöstöpäällikköä työssään, sillä Suomessakin asuu nykyään hyvin monikulttuurinen väestö. Tärkeää on muistaa myös ennakkoluulottomuus, sillä hyvin ennakkoluuloinen johtamistapa on yleensä samalla epätasa-arvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti