10. Rakenteen ja ympäristön johtaminen

Organisaatiot eivät voi toimia irrallaan ympäristöstä, vaan ympäristön vaikutukset ovat läsnä ja merkittävässä roolissa organisaatiota ajatellen. Samalla kun ympäristö vaikuttaa organisaatioon, vaikuttaa myös organisaatio ympäristöön, ne ovat siis ikään kuin vuorovaikutuksessa. Ympäristö onkin yksi kontingenssiteorian avainoletuksista. Teorian mukaan ympäristön ollessa ennustettava, vakaa ja hallittava, toimii organisaatio byrokraattisemmin. Ympäristön  taas ollessa muuttuva ja epävarma, organisaation tulee olla joustava ja  valmiina muuttamaan toimintatapojaan ympäristön vaikutusten vaatimalla tavalla. Yliopisto toimii hyvänä esimerkkinä organisaatiosta, joka joutuu toimimaan joustavasti ja vastamaan ympäristön eli yhteiskunnan vaatimuksiin. Esimerkiksi opettajankoulutuksen pitää pystyä vastaamaan muuttuviin yhteiskunnan vaatimuksiin. Lapsille pitää nykyisin pystyä tarjoamaan koulutusta, joka kasvattaa heistä itseohjautuvia, kriittisiä ajattelijoita. Ne ovat kykyjä, joita nyky-yhteiskunnassa selviytymiseksi vaaditaan.   

Opettaja on oman luokkansa johtaja. Voidaan puhua opettajan auktoriteetista luokassa. Opettajan auktoriteettiasema luokassa on selvästi muuttunut viimeisten vuosikymmenien saatossa. Kun ennen lähtökohta oli, että opettaja on auktoriteetti, mutta huonolla johtamisella hän voi sen menettää, tuntuu nykyään lähtökohtana olevan, että opettajan tulee ansaita auktoriteetti. Opettajan tulee saada ryhmän johtajana auktoriteetti antamalla oppilaille sopivan verran vastuuta, vapautta ja velvollisuuksia sekä käyttää valtaansa oikeudenmukaisesti ja pehmeästi. Mary Parker Follett'n teoriaa sekä kontingenssiteoriaa voi peilata myös koulumaailmaan. Suuret kaupunkikoulut, joiden oppilasmäärät ovat valtavia, joutuvat tarkkailemaan toimintaansa järjestelmällisesti, mutta kuitenkin kaihtamaan byrokratiaa. Kouluihin syötetään kyllä jatkuvasti uutta teknologiaa ja asteittaisia innovaatioita, mutta jos ne eivät ota paikkaansa käytännön työssä, tulee toiminnasta vain jäykkää ja teennäistä. Koulu muuttuu hitaasti, mutta muutokset ovat usein pitkäaikaisia. Koulua voisikin luonnehtia orgaaniseksi organisaatioksi.  

Vallan lähteeksi voidaan nähdä esimerkiksi legitimiteetti, joka liittyy toimintaan tai sosiaaliseen rakenteeseen, kun voidaan uskoa laajasti, että sen toiminta on perusteltua ja pätevää. Koulutus voidaan nähdä tällaisena vallan lähteenä; kun sitä ei kyseenalaisesta tai yritetä horjuttaa, se on valtaa.  Suomen koululaitos voidaan muutenkin nähdä valtana, sillä sen avulla voi menestyä elämässään korkealle ja näin taas päästä korkeaan asemaan esimerkiksi yrityksen johtajana. Tällainen mahdollisuus on ainakin Suomessa, mutta kaikkialla maailmassa ei ole mahdollista jokaisen kouluttautua, vaikka halua ja ehkä jopa taidotkin riittäisivät. Tämän takia näemme koulutuksen olevan vielä ainakin valtaa, sillä kaikki eivät sitä voi saada. Epävarmuus taas on kyvyttömyyttä tietää, miten jotain toimintaa voitaisiin jatkaa, tietämättömyyttä säännön käyttämisestä tai säännön puuttumista kokonaan. Tämä epävarmuus voi olla esimerkiksi epävakaa ympäristö, joka määrää sen, ettei organisaatio voi toimia selkeästi ja päättäväisesti. Tämä voi näkyä esimerkiksi kriisimaissa sekasortona ja siinä, että koulujen arvostus ja niiden johtaminen päätyy vääriin käsiin, jolloin kärsivät mahdolliset oppilaat. Tämä saattaa osaltaan aiheuttaa eriarvoistumista.