7. Johtajuusajattelun kehittyminen

Johtaja, johtaminen ja johtajuus on ymmärretty ajansaatossa hyvin eri tavoin. Nykykäsityksen mukaan yksinkertaistetusti johtajalla tarkoitetaan henkilöä ja persoonaa. Johtaminen taas viittaa verbiin johtaa, eli se on jotain tekemistä. Johtajuuden määritelmä puolestaan on hyvin vaikea yksinkertaistaa, koska käsitteenä se on hyvin abstrakti ja kattaa paljon eri seikkoja. Me ymmärrämme sen, ikään kuin johtajan ja johtamisen kaiken kattavana yläkäsitteenä. Siihen liittyy muun muassa erilaiset teoriat, vastuukysymykset sekä asemaan tai ansaittuun rooliin perustuminen. 

Miettiessämme mitä tahansa ryhmää tai organisaatiota, voimme todeta, että johtajuutta tapahtuu niissä aina. Ryhmässä johtaja ei ole välttämättä yhdessä päätetty henkilö, vaan joku valikoituu tehtävään itsestään, mahdollisesti hänen persoonansa tai asiantuntijuutensa vuoksi. Samassa ryhmässä johtajan asemaa voi kantaa useampikin henkilö tai johtaja voi muuttua tehtävästä riippuen. Organisaatioissa puolestaan johtaja on nimenomaiseen tehtävään valittu henkilö. Tämä ei kuitenkaan kerro sitä tapahtuuko johtajuus hänen toimestaan. Yksi ryhmäläisemme oli alakoulussa työskennellessään huomannut selvästi, että työpaikalla johtajuutta ei tapahtunut rehtorin, nimetyn koulun johtajan, toimesta vaan päätökset teki usein joku toinen. Keskustellessaan koulun muun henkilökunnan kanssa ryhmäläisemme havaitsi, että rehtori on menettänyt johtajuuden mahdollisesti hänen asiantuntijuuden puutteensa sekä hänen persoonallisuutensa vuoksi. Ryhmäläisemme päätteli näin, koska muu henkilökunta oli vahvasti sitä mieltä, ettei rehtori ollut pätevä työhönsä. Myös hänen luonteensa ei henkilökunnan mielestä sopinut koulun johtajalle. Henkilökunta olisi kaivannut vahvempaa persoonaa ja napakampaa otetta asioiden hoitamiseen. Henkilökunnan puheista oli pääteltävissä, etteivät he enää luottaneet rehtorin kykyyn hoitaa tehtäviään.  

Yleensä pidämme tiedettä helposti absoluuttisen totuutena. Johtajuutta määriteltäessä tieteenkään vastaus ei ole yksiselitteinen. Johtamisen tutkimus kuuluu ihmistieteisiin, joten tulokset ovat usein muuttuvia. Tutkimuksilla on yritetty esimerkiksi todentaa mitä ovat hyvät johtamismenetelmät, mutta tulokset ovat kyseenalaisia, koska johtamiseen liittyvät kysymykset ovat usein hyvin persoonakohtaisia. Toisaalta tiede voi kuitenkin antaa hyviä suuntaviivoja toimintaan ja eri vaihtoehtoja, joita jokainen voi kokeilla ja sitä kautta löytää omaan työhön sopivan.  

5. Innovaatioiden johtaminen ja liiketoimintaetiikka

Jokainen meistä haluaa työskennellä työympäristössä, jonka tavoitteet ja päämäärät ovat motioivia sekä inspiroivia. Tällaisessa tilanteessa työntekijä näkee oman työnsä merkityksen, ja ohjautuu sisäisen motivaation kautta kehittämään työnsä tulosta sekä ideoimaan erilaisia innovaatioita yhdessä muiden kanssa. Työntekijä uskaltaa esittää ideansa muulle työyhteisölle ja ottaa vastaan aidon reaktion. Jos idea uudistuksesta todetaan mielekkääksi, inspiroituvat muutkin työntekijät ja johtoporras tekemään töitä innovaation eteen. Tämä tilanne ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Tämä on ideaalitilanne, joka syntyy luovuuden johtamisen tuloksena. Avoimen ja kannustavan työilmapiirin tuloksena.  Mutta siihen tarvitaan paljon muutakin. 

Innovaatioita voi olla asteittaisia tai radikaaleja, mullistavia tai vähittäisiä. Perusopetuksen opetussuunnitelma 2016 toi mukanaan kouluihin suorastaan radikaalin muutoksen opettajuuteen. Vaikka muutos ilmiökeskeiseen, oppijalähtöiseen ja toiminnalliseen opettamiseen teknologiaa hyödyntäen on ollut jokseenkin asteittaista, tuli vuoden 2016 opetussuunnitelmaan kuitenkin suuri hyppy entiseen nähden. Aluksi tuntui, että opettajilla oli aluksi pallo aivan hukassa uusien tavoitteiden ja toimintasuositusten kanssa. Pikkuhiljaa alkaa tuntua kuitenkin siltä, että tästä innovaatiosta ollaan saamassa vihdoin koppi myös kouluissa. Tämä on vaatinut opettajien kouluttautumista ja tieto- ja viestintäteknologian kursseja, paljon keskustelua ja näkökulmien vahtoa, luovuutta, ohjaavaa yhtenäisyyttä sekä tieteellisiä tutkimuksia. Yhtenäinen linja opettajuuteen alkaa taas löytyä. Kuten Sari Käpykangas blogissaan ''Digikumous'' mainitseekin (30.9.2015), on työntekijä palvelun paras asiantuntija. Uskon, että opetussuunnitelmaa käytännössä toteuttavat opettajat ovat parhaita ihmisiä kommentoimaan uuden opetussuunnitelmainnovaation toimivuutta, ongelmakohtia ja kehittämistä.