Jokainen meistä haluaa työskennellä työympäristössä, jonka tavoitteet ja päämäärät ovat motioivia sekä inspiroivia. Tällaisessa tilanteessa työntekijä näkee oman työnsä merkityksen, ja ohjautuu sisäisen motivaation kautta kehittämään työnsä tulosta sekä ideoimaan erilaisia innovaatioita yhdessä muiden kanssa. Työntekijä uskaltaa esittää ideansa muulle työyhteisölle ja ottaa vastaan aidon reaktion. Jos idea uudistuksesta todetaan mielekkääksi, inspiroituvat muutkin työntekijät ja johtoporras tekemään töitä innovaation eteen. Tämä tilanne ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Tämä on ideaalitilanne, joka syntyy luovuuden johtamisen tuloksena. Avoimen ja kannustavan työilmapiirin tuloksena. Mutta siihen tarvitaan paljon muutakin.
Innovaatioita voi olla asteittaisia tai radikaaleja, mullistavia tai vähittäisiä. Perusopetuksen opetussuunnitelma 2016 toi mukanaan kouluihin suorastaan radikaalin muutoksen opettajuuteen. Vaikka muutos ilmiökeskeiseen, oppijalähtöiseen ja toiminnalliseen opettamiseen teknologiaa hyödyntäen on ollut jokseenkin asteittaista, tuli vuoden 2016 opetussuunnitelmaan kuitenkin suuri hyppy entiseen nähden. Aluksi tuntui, että opettajilla oli aluksi pallo aivan hukassa uusien tavoitteiden ja toimintasuositusten kanssa. Pikkuhiljaa alkaa tuntua kuitenkin siltä, että tästä innovaatiosta ollaan saamassa vihdoin koppi myös kouluissa. Tämä on vaatinut opettajien kouluttautumista ja tieto- ja viestintäteknologian kursseja, paljon keskustelua ja näkökulmien vahtoa, luovuutta, ohjaavaa yhtenäisyyttä sekä tieteellisiä tutkimuksia. Yhtenäinen linja opettajuuteen alkaa taas löytyä. Kuten Sari Käpykangas blogissaan ''Digikumous'' mainitseekin (30.9.2015), on työntekijä palvelun paras asiantuntija. Uskon, että opetussuunnitelmaa käytännössä toteuttavat opettajat ovat parhaita ihmisiä kommentoimaan uuden opetussuunnitelmainnovaation toimivuutta, ongelmakohtia ja kehittämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti